Eipä olekaan tullut kirjoiteltua aikoihin. Syksy saapui ja sen myötä taas kuin ajastettuna innostus neulomiseen. Ei ole tullut virkattua eikä ommeltua moneen päivään.
Pienet sukat ovat olleet puikoilla kun kummitädin tytär sai esikoisensa. Ihanaa neuloa, kun pikkuisen äidin olen tuntenut itsekin vauvasta saakka. Kaikenlaisia muistoja vilisi päässä kun neuloi.
Lähettämättä ovat kyllä ystävättären vauvallekin sukat. Lienee tyttö kasvanut jo niistä ulos. Pitää keksiä jotain muuta.
Sara 11v. kyläili, ompelimme hänen virkkaamaansa olkalaukkuun vuoren kankaasta ja etsimme paksut puikot niin Sara pääsi neulomaan kaulahuivia.
Muuten ompelukset ovar rajoittuneet jokavuotiseen partiohuivien ompeluun. Tänä vuonna iloitsin kun sain niin paljon apuvoimia partiolaisten äideistä! Nyt huivit keikkuvat jo uusien muuratpartiolaisten kauloissa viikottaisissa koloilloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti