Kummitytön neuletakki

Kummityttöni Iina sai itselleen neuletakin, joka valmistui Modan (4/2008) ohjeella. Lankana käytin kirpputorilöytökeriä eli Sirdarin Country Style lankaa. Hihat vaikuttavat pitkähköiltä, muuten olen ihan tyytyväinen.

Lankalöytöjä

Tein hienoja lankalöytöjä kirpparilla jokin aika sitten. 150 g Sirdarin keltaista Country Style lankaa (akryylia, nailonia ja villaa), 250 g samanmerkkistä sinistä, Nalle Colorin sekä sinisen Seitsemän veljestä kerän. Aika hieno löytö! Sirdarin lankakeristä maksoin 1,20 €/kpl ja Novitan isoista keristä 1,50€.

Kuvia viimeinkin

Nyt on lomailtu ja blogi on ollut aika lailla unohduksissa. Mutta selailin lehtiä ja huomasin, että neuleet näyttävät olevan muotia tänä syksynä. Saisikohan sitä tehtyä vihdoin jotain isompaa kuin sukat itselleen. Aika näyttää. Uusimmassa Ulla-lehdessä tosin oli aivan ihania sukkaohjeita, jotka vähän jäivät kutkuttamaan...
Tässä nyt kuitenkin kuvia taannoin valmistuneista töistä. Eli kummitytölle neulottu villatakki. Löysin siihen mielestäni aika kivasti sopivat napit :)



Sitten tein hetken mielijohteesta Drops Alpacasta Ullasta löytyneen ohjeen mukaan kummitytölle myös Helmi-myssyn. Näyttää paljon mukavammalta lapsen päässä, mutta en älynnyt ikuistaa sellaista kuvaa, enkä kyllä ehkä olisi saanut sille nettiin julkaisulupaakaan.



Ja sitten tein kaksi boleroa, tässä viimeisin niistä. Emppu sai boleron Drops Alpaca-langasta. Hihansuut jäivät hieman liian lyhyiksi, mutta nelivuotias neito ei malttanut jättää boleroa enää korjailtavakseni vaan halusi sen saman tien matkaansa, joten ottanen sen mukaani jollain kyläreissulla sitten :)

Hihii!

Minusta tulee kummitäti!
Innostuin heti kuultuani neulomaan pikkuprinsessalle neuletakkia Suuren käsityölehden ohjeen 1/08 mukaan. Langaksi ostin Pikkulinnasta Sirdar Snuggly Baby Bamboota, joka oli kyllä miellyttävä lanka neuloa. Pikkulinnassakin oli sopivasti aiva ihana tarjous. Kanta-asiakkaana saa 3 kerää mitä tahansa lankaa kahden hinnalla! Jäinkin miettimään, mitä lankaa hamstraisin laatikoihin entisten päälle.
Valitettavasti valmiin takin kuvat tulevat tänne myöhemmin. Huomasin juuri, että kamera on unohtunut toissapäiväiseen kyläpaikkaan :)

Alpakkalangan kova kohtalo

Ostinpa sitten pari kerää Drops Alpacaa neuloakseni siitä boleron pikkutytölle, vaan kuinkas sitten kävikään. Kun tekeillä oli takakappale ja olin ajattelemattomasti illalla hylännyt neuleen alun sohvalle, kuulin yöllä portaissa outoa kilinää ja lähdin katsomaan mistä moinen ääni mahtaa lähteä. Varpaani sotkeutuivat puolessa välissä matkaa vaaleanpunaiseen lankaan ja alhaalla tapasin maatiaiskissa Lillan kipittämässä keittiön poikki hampaissaan pitkä neulepuikko, josta roikkui aluillaan oleva takakappale. Harmi,etten silloin neljältä älynnyt noukkia kameraa matkaani. Siivsin neuleen ja lankasotkut lipaston laatikkoon unohtaen toisen kerän, joka oli muovipussissa sohvan alla. Menin jatkamaan unia ja hetken kuluttua kuulin Lillan mouruavan ja siellähän kissa mennä vipelsi toinen kerä suussaan.
Hetken jo muistinkin aina kerätä alpakkakeräelmäni parempaan talteen, mutta eilen ne unontuivat pieneksi hetkeksi sohvalle kun eksyin tekemään jotain muuta ja näky oli karmiva. Ihana alpakkalankani oli levitelty kolmeen huoneeseen pitkin poikin ja kissaneiti istui sängylläni syömässä kerää katki. Oheisessa kuvassa on sotku lattialta siivottuna ja jo hieman selviteltynä. Tiedoksenne siis vaan kissanomistajat, että ei kannata jättää alpakkakeriä ja kissaa samaan tilaan!

Kevään tuotoksia

Lankakoriin on kasautunut taas yhtä ja toista pääteltävää. Moda-lehden 2/08 numerossa oli monta ihanaa ohjetta ja kokeilin sitten pitkästä aikaa kerrankin neuloa jotain muuta kuin sukkia tai lapasia ja neuloin vaaleanpunaisen boleron 5-vuotiaalle neidolle. Se oli mukavampaa kuin luulin ja nyt kutkuttaisia jo ruveta tekemään jotain uutta suurempaa. Toivottavasti saan bolerosta tänne vielä kuvan mallin päällä.Ja toki olen neulonut myös läjän sukkia ja lapasia tapani mukaan, joistä kuvassa mukana vain ne, jotka eivät ole vielä päässeet uusille omistajilleen.
Sain lahjaksi myös tuon haikailemani Pieni lankakauppa-kirjan, joka osoittautui juuri minun makuni mukaiseksi hömppälukemiseksi. On vaan vaikeaa, kun tuollaista kirjaa lukiessa olisi ihan pakko saada neuloa samaan aikaan ja aukeama ei tahdo taas pysyä millään auki ilman käsiä. Siispä istun nojatuolissa kierossa asennossa pitäen muun vartaloni avulla kirjaa auki ja neulon samalla niin että paikat on ihan täysin jumissa kun nousen ylös :D
Kävin Turussa siivoamassa lapsuudenkodin nurkista omat vanhat tavarani pois ja löysin samalla äidin vanhoja lankoja, jotka olivat jääneet käyttämättä. Niinpä hamstrasin pahvilaatikollisen mitä kummallisempia 70-luvun lankakeriä. Värit olivat joissakin langoissa aika kamalat, mutta uskottelen itselleni värjääväni ne.

Vanhaa sukkasatoa

Nämä valmistuivat jo aikaa sitten, mutta kun niistä en ole aiemmin kuvaa saanut tänne niin nyt se on tässä. Nämä lähtevät Surkeenjärven matkailutilan mainiolla keittiön hengettärelle lasisen suuren sienipurkin kera. Lanka on ostettu Tallinnasta ja on sellaista aika karkeaa ja ohutta Viron villaa. Katkoin värjäyskohtia itse joten sukista tuli uniikisti hieman eri näköiset :)

Käspaikka

Pitipä opetella sitten vähän kirjontaakin, kun täällä oli sopiva paikka ja tarvettakin vanhalle kunnon käspaikalle. Jugend-ruusujen malli on poimittu joskus jostain kirjasta. Pellavakangas on Eurokankaasta ja pitsit hankin taannoiselta Tallinnan reissulta.

Tällä hetkellä tällaista

Uudessa kodissa on hyvä neulomistunnelma ja käsityötunnelma yleensä. Voin vain kuvitella kuinka monet sukat on ehditty neuloa talossa, jonka ensimmäinen osa on 1600-luvulta. Puikoilla ovat tällä hetkellä ruskeat sukat seiskaveikasta. Palmikkoneuleen matkin yksistä sukista, jotka löytyivät sukkalaatikosta. Kuka lie mallin suunnitellut, mutta se on helppo tehdä ja ihan hauskannäköinen. Myös mukavan joustava sukkiin.

Pitkästä aikaa!

Kauan onkin kulunut siitä, kun olen viimeksi ehtinyt näille sivuille kirjoittelemaan. Nyt on muuttotohinat käynnissä, joten kuvia ei liene luvassa tälläkään kertaa, mutta yhtä jos toista on kylläkin valmistunut sitten marraskuun 16. päivän. APO-opettajani sai ruskeat palmikkoneulesukat, jotka tosin unohtuivat kuvata, mutta ehkäpä saan niistä vielä jonkinlaisen otoksen, sillä samainen henkilö toimittaa nyt graduohjaajani tointa ja kyseiset sukathan olivat nimenomaan työkäyttöön :)
Kummipoika Vilho sai siniset pitkävartisemmat ja hieman aiempaa kokoa suuremmat sukat jalkaansa.
Äidin jalkoja taas tulevat lämmittämään viron langasta neulotut multiväriset sukat.
Jotta elämä ei olisi pelkkiä sukkia, kasvatustyön kanttori sai mustat lapaset sinisillä raidoilla ja Rämäpää vihreäraidalliset lapaset sekä mustat jämälankaraidoitetut lapaset.